Hyppää suoraan sisältöön

Näin vahvistat tunneälyä ja onnellisuutta

Saksalainen filosofi Peter Schmidt esittelee kirjoissaan tunneälyn psykologiaan ja filosofiaan sekä kognitiiviseen oppimisterapiaan pohjautuvia harjoituksia, jotka auttavat vapautumaan häiritsevistä ajatuksista, tunteista ja tunnelmista.

Kolmen Peter Schmidtin kirjan kannet.

Elämän tarkoitus on myönteisten tunnekokemusten lisääminen

Schmidt kirjoittaa, että jokainen pyrkii enemmän tai vähemmän tietoisesti välttämään kielteisiä kokemaan myönteisiä tunteita. Myös kunkin tärkeiksi kokemat arvot koetaan tärkeiksi juuri niiden sisältämän myönteisen tunnelatauksen vuoksi. Kaikille yhteinen elämän tarkoitus onkin elämän todellisuuden kokeminen myönteisten tunteiden kautta. Silti ei ole mielekästä pyrkiä vähentämään ainoastaan omaa kärsimystän ja lisäämään ainoastaan omia myönteisiä tunnekokemuksia. Näin siksi, että olemme kytköksissä toisiimme tunnejärjestelmän kautta, joka reagoi herkästi kaikenlaisiin negatiivisiin valintoihin. Jos aiheuttaa toisille kärsimystä, heilahtaa omakin tunnetalous negatiiviseen suuntaan kohti kovuutta, etäisyyttä, välinpitämättömyyttä, epäluuloa ja kylmyyttä. Lisäksi toisista välittäminen ja auttaminen tuottavat jo sinänsä yleensä myönteisiä tunteita.

Elämän ei siis tarvitse olla kärsimystä. Se ei ole sen tarkoitus. Kirjoissa seikkaperäisesti esitellyt harjoitukset auttavat hyväksymään kielteiset tunteet ja päästämään irti esimerkiksi riippuvuuksiin liittyvistä häiritsevistä myönteisistä tunteista. Silloin häiritsevät tunteet menettävät teränsä eivätkä ota ylivaltaa, ja ihminen saa lisää pelivaraa tunteita kuohuttavissakin tilanteissa.

Harjoituksilla tunteiden herraksi

Harjoituksissa on Schmidtin mukaan olennaista tunteiden ja tuntemusten jakaminen myönteisiin ja kielteisiin. Tarkempaa sanoittamista ei tarvita. Harjoituksissa kielteiset tuntemukset opetellaan kohtaamaan sellaisinaan, sallivasti, ikään kuin neutraalin tarkkailijan näkökulmasta. Kun kielteisiä tuntemuksia ei torju tai pyri pakenemaan, ne menettävät voimaansa. Kun taas häiritseviä myönteisiä tunteita käsitellään samalla tavalla, niistä oppii päästämään irti.

Kirjojen harjoitukset muistuttavat hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoituksia, mutta niissä keskitytään suoraan ongelmalliseen tunteeseen, ajatukseen tai tilanteeseen. Kirjassaan Stehen Sie drüber Schmidt esittelee tekniikan, jota voi soveltaa helposti arjen keskellä. Siinä huomio kohdistetaan neutraalisti pikkuhetkeksi häiritsevään tuntemukseen tai ajatukseen. Jo se saa tunteen usein helpottamaan. Jos sen sijaan kaipaa apua pysyvämpiin ajatuskuvioihin, pelkoihin tai ahdistukseen, Schmidt suosittelee oppimisterapiasta vaikutteita saaneita altistusharjoituksia, joissa ahdistavan tilanteen aikaansaama tunne kohdataan syvän rentoutuksen tilassa. Syvän rentoutuksen tilaan vaipuminen onnistuu Schmidtin esittelemällä sanasointumeditaatiolla, joka on täysin katsomuksista ja mystiikasta vapaa versio mantrameditaatiosta.

Schmidtin harjoituksille ominaista on helppous, vaivattomuus ja pakottomuus − tietoinen hyväksyvä läsnäolo. Omasta mielestäni harjoituksista helpoin on mielen skannaukseksi kääntämäni scanning. Siinä huomio vain käännetään sisäänpäin ja havainnoidaan neutraalisti kaikkia luonnostaan esiin nousevia tunteita ja kehon tuntemuksia. Havainnointi tapahtuu kevyesti ponnistelematta, analysoimatta tai arvottamatta tai takertumatta tai pyrkimättä pakenemaan mitään. Siis ainoastaan kuulostellaan, mitä sisällä liikkuu. Schmidtin mukaan harjoitusta kannattaa tehdä kerran tai kaksi päivässä 10−15 minuuttia kerrallaan.

Vaikutukset: muutakin kuin ”pelkkää” rentoutumista

Tunneälyä terästävät harjoitukset

  • rentouttavat
  • alentavat kohonnutta verenpainetta
  • lievittävät stressiä ja hermostuneisuutta
  • helpottavat häiritseviin ajatuksiin ja tunteisiin liittyviä ongelmia
  • parantavat keskittymiskykyä
  • helpottavat tunteiden hallintaa
  • kasvattavat sisäistä vapautta
  • ruokkivat luovuutta
  • voimistavat myönteisiä tunteita
  • lisäävät onnellisuutta

On helppo ymmärtää, että kun mieli vapautuu kuormittavista tunteista ja ajatuksista, tulee enemmän tilaa luovuudelle ja myönteisyydelle. Schmidtin mukaan harjoitukset myös kirkastavat arvokokemuksiin ja tavoitteisiin liittyviä ajatuksia, mikä auttaa tekemään myönteisiä tunnekokemuksia lisääviä päätöksiä. Ne siis selvästi kehittävät tunneälyä.

Schmidt ei ole ajatuksineen yksin. Meditaation ja hyväksyvän tietoisen läsnäolon hyvinvointia lisäävistä ja stressiä lievittävistä vaikutuksista kirjoitetaan paljon. Myös kouluissa on jo harjoiteltu tietoisuustaitoja lupaavin tuloksin, ja läsnäoloharjoituksia on tarjolla suomeksi esimerkiksi Mielenterveysseuran verkkosivustolla.

Päivittäinen harjoittelu antaa myönteisyysrokotuksen

Schmidt itse kirjoittaa käyttävänsä kuvaamiaan harjoituksia päivittäin. Myös minä olen vakuuttunut harjoitusten vaikutuksista niitä kokeiltuani. Muutaman päivän kokeilun jälkeen olo on kuin olisin saanut myönteisyysrokotuksen.

Lisäksi harjoitukset rentouttavat tehokkaasti, mikä on jo sinänsä arvokasta, sillä rentoutuminen on minulle yleensä vaikeaa. Sanasointumeditaatio sekä kehon ja mielen skannaus rentouttavat ja rauhoittavat tehokkaasti myös sinne tänne poukkoilevan mielen. Ehkä rentouttavan vaikutuksen salaisuus onkin juuri siinä, että niitä tehdessä ei tietoisesti pyritä rentoutumaan.

Salliva tietoinen läsnäolo harjoituksissa antaa loistavan tilaisuuden kuunnella omaa itseä ja harjoittaa myötätuntoa itseä kohtaan. Harjoittelun jälkeen olo on levollinen, entistä tasapainoisempi ja myönteisempi, ja on helpompi olla läsnä tässä hetkessä.

Peter Schmidtin kirjoja:
  • EQ-Training: Die Praxis der Emotionalen Intelligenz. Langen-Müller, München 1999.
  • Die Kraft der positiven Gefühle. Mit neuen Mentaltechniken innerlich frei werden. Dtv, München 2001.
  • Stehen Sie drüber! Sich sekundenschnell von negativen Gefühlen befreien. MVG, Landsberg 2002.
  • Scanning. Neue Mentaltechniken gegen emotionalen Stress. Beluga New Media, Herten 2006.

Vuorovaikutus on voimallinen tukikeino

Opettajan vuorovaikutustyyli, esimerkiksi se, kuinka hän antaa palautetta tai kuuntelee, kohentaa oppilaiden kokemusta omasta pystyvyydestään sekä vahvistaa autonomian kokemusta ja itseohjautuvuutta. Se puolestaan motivoi ja edistää myös oppimista.

Olen koonnut yllä olevaan Prezi-esitykseen kirjallisuuden pohjalta yhteenvetoa kannustavan ilmapiirin luomisen ja käyttäytymisen ongelmissa tukemisen keinoista koulussa. Alla erittelen niitä tarkemmin, ensin kannustavan ilmapiirin luomista ja sitten käyttäytymisen ongelmissa tukemista. Aiheisiin liittyvät kirjallisuusluettelot löytyvät Prezi-esityksestä.

Erityispedagogiikan opintoihiin liittyvää kirjallisuutta lukiessani havaitsin, kuinka voimallinen työkalu rakentava vuorovaikutus on. Alla kirjoitan vuorovaikutustaitojen vaikutuksesta kouluympäristössä, mutta samat opit pätevät myös kotona ja työpaikalla.

Kuinka tuetaan kaikkien oppimista ja luodaan kannustava ilmapiiri?

Turvallinen ja kannustava imapiiri edistää tunteiden säätelyä, motivaatiota, kouluun sitoutumista, koulusuoriutumista ja halukkuutta noudattaa koulun sääntöjä ja odotuksia.

Rakentava vuorovaikutus opettajan työkaluna

Opettajat tarvitsevat tunne- ja vuorovaikutustaitoja, jotta he voivat opettaa niitä oppilaille ja toimia mallina esimerkiksi siitä, kuinka ongelmiin puututaan rakentavassa hengessä ja ratkaistaan ristiriitoja ilman voittajia ja häviäjiä. Opettajat voivat oppia ja harjoitella tunne- ja vuorovaikutustaitoja esimerkiksi Thomas Gordonin Toimiva koulu -kurssilla.

Opettajien tunne- ja vuorovaikutustaitoja kehittämällä on saatu hyviä tuloksia. Esimerkiksi kirjassa Mikä meitä liikuttaa Taru Lintunen esittelemässä tutkimuksen, missä liikunnanopettaja onnistui vähentämään yläkoululaisten hyökkäävää ja puolustelevaa käyttäytymistä alkamalla käyttää Thomas Gordonin vuorovaikutusteoriaan sisältyviä ongelmaan tarttuvia minäviestejä.

Toimiva vuorovaikutus auttaa luomaan turvallisen ympäristön jossa jokainen uskaltaa avata suunsa ja kertoa omista ajatuksistaan. Oppiminen sujuu parhaiten, kun mieli on levollinen ja oppilas tuntee kuuluvansa ryhmään.

Eläytyvä kuuntelu hälventää huolia ja luo tilaa oppimiselle

Usein jo hyvillä kuuntelun taidoilla on ratkaiseva merkitys. Yksinkertainen kysymys, kuten ”Miten sulla menee?” tai ”Haluaisitko jutella jostakin?”, voi viedä pitkälle, jos opettaja malttaa olla kyselemättä ja saarnaamatta ja vain kuunnella osoittamalla samalla äännähdyksillä ja kehon kielellä kuuntelevansa oppilasta. Kuuntelemaan pysähtyminen vie luonnollisesti aikaa, mutta jos oppilaan mieli askaroi oppitunnilla koko ajan jonkin huolenaiheen parissa, kapasiteettia ei riitä oppimiseen. Silloin kuuntelemiselle varattu aika voi tulla moninkertaisena takaisin, sillä se hälventää huolia, helpottaa negatiivisia tunteita ja raivaa tilaa tehokkaalle opiskelulle.

Taitava kuuntelija ei tarjoa valmiita vastauksia vaan saa oppilaan itse ratkaisemaan kysymyksensä. Se lisää oppilaan hyvinvointia, itsesäätelykykyä, motivaatiota ja pystyvyyden tunnetta, jotka ovat usein heikkoja erityisesti oppilailla, joilla on oppimisvaikeuksista. Itse löydetty ratkaisu on myös saneltua motivoivampi ja siihen sitoutuminen on vahvempaa.

Palaute toimii käytöksen vahvistajana

Taitojen harjoittelun lisäksi on tärkeää vahvistaa myös oppilaiden oppimismotivaatiota. Motivaation kannalta olennaista on myönteinen käsitys itsestä. Se rakentuu aiemmille onnistumisille ja niistä saadulle myönteiselle palautteelle. Jotta kaikki oppilaat voisivat rakentaa minäkäsityksensä positiivisen palautteen varaan, tarvitaan optimaalisia haasteita, eli tehtäviä ja tavoitteita, jotka vaativat ponnistelua, mutta eivät ole liian vaikeita. Silloin oppilas voi tuntea onnistumisen iloa ja saada myönteistä palautetta onnistumisestaan. Kun lasta näin autetaan onnistumaan, hänen minäkäsityksensä vahvistuu.

Jos lapselle annetaan liian vaikeita tehtäviä, on todennäköistä, että hän oppii, ettei osaa. Jos taas hänelle annettavat tehtävät ovat liian helppoja, lapsi ei saa onnistumisen elämyksiä. Myönteisen minäkuvan vahvistamiseksi on siis tärkeää löytää lapsen oma kykytaso.

Millaista on hyvä palaute?

Hyvä palaute

  • on mieluiten positiivista
  • on konkreettista
  • keskittyy tehtävään ja oppilaille annettuihin tavoitteisiin
  • on selkeää ja täsmällistä. Se kertoo selvästi oppilaalle, mitä hän on tehnyt onnistuneesti, ja auttaa oppilasta huomaamaan onnistumisensa syyn.

Palautteeseen on tärkeä sisällyttää toiminnan konkreettinen kuvaus, sillä oppilaan tulee ymmärtää, mistä hän palautetta saa. Oppilas hyötyy siitä, jos hän pystyy yhdistämään saamansa palautteen oppimisen tavoitteisiin ja niiden saavuttamiseksi käyttämiinsä menetelmiin. Niin oppilas voi itse kehittää itselleen sopivia oppimisstrategioita. Avain on siinä, että oppilas tietää tavoitteensa ja saa jatkuvasti rehellistä palautetta siitä, miten hän on tavoitteisiin päässyt.

Myönteinen minäviesti on tehokas tapa antaa konkreettista palautetta

Myönteisessä minäviestissä on kolme osaa. Siinä palautteen antaja nimeää konkreettisen toiminnan tai käyttäytymisen, sen hänessä herättämän tunteen ja konkreettisen vaikutuksen.

Esimerkiksi: ”Minusta oli hieno seurata, että käytit paljon aikaa tehtävän pohtimiseen ja jäsentämiseen. Nyt vastauksessasi on kaikki olennaiset asiat.”

Myönteinen minäviesti lisää kompetenssin tunnetta, mikä on tärkeää erityisesti heikkojen oppilaiden kohdalla.

Hyvät itsesäätelyn taidot parantavat oppimistuloksia ja minäpystyvyyttä

Itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen taitoja ovat esimerkiksi tavoitteiden asettaminen, oman edistymisen seuranta, sisäisen ohjaavan puheen käyttäminen haastavissa kohdissa sekä oppimista edistävä kielen ja muistitoimintojen säätely.

Näin tuet itsesäätelyä
  • itsesäätely on helpompaa ja kehittyy paremmin turvallisessa ja rauhallisessa ympäristössä. Turvallinen ja rauhallinen ympäristö edistää oppilaan tarkkaavaisuutta, koska sellaisessa tunnetila on myönteinen ja häiritsevät stressitekijät, kuten melu sekä huolen- ja pelonaiheet on minimoitu.
  • Itsesäätelyä tukee myös mahdollisuus liikkua sekä työskentelyn sopiva jaksottaminen riittävän lyhyisiin jaksoihin. Kannattaa siis antaa oppilaiden käydä esimerkiksi teroittamassa kynää, tehdä välillä taukojumppaa..
  • Myös itsesäätelyn mallintaminen on hyödyksi. Opettaja voi tehdä ajattelunsa näkyväväksi ajattelemalla ääneen tehtäviä ratkaistessaan. Myös oppilaiden kannattaa antaa ajatella ääneen. He voivat myös nauhoittaa ääneen ajatteluaan tehtäviä tehdessään.
  • Oppilas voi säädellä itse tekemistään esimerkiksi pitämällä kirjaa ajoissa palautetuista tehtävistä tai kysymällä itseltään kysymyksiä: Mikä on tekstin tarkoitus? Oliko tekstissä sanoja, joita en ymmärtänyt?
Itsesäätelyn taidot kehittyvät myös tietoisuustaitoja harjoittelemalla

Tietoisuustaitojen harjoittelu on kehittänyt lasten ja nuorten:

  • tarkkaavaisuutta
  • emotionaalista tasapainoa
  • metakognitiivisia kykyjä
  • käyttäytymisen hallintaa
  • onnellisuutta
  • sosiaalisia taitoja
  • toiminnanohjausta
  • ja vähentänyt aggressiivista käyttäytymistä ja ahdistusta

Folkhälsanin tutkimuskeskuksen ja Helsingin yliopiston yhteisessä tutkimus- ja kehittämishankkessa Terve Oppiva Mieli toteutettiin tietoisuustaitointerveintio 11–18-vuotiaille. Tulosten mukaan tietoisuustaitojen harjoittamisesta on lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta enemmän hyötyä kuin tavallisista rentoutusharjoituksista. Interventioon osallistuneiden oppilaiden psyykkinen joustavuus lisääntyi, ja masennuksen ilmaantuvuus väheni tilastollisesti merkitsevästi. Lisäksi tutkijoiden mukaan tietoisuustaidot ovat erittäin hyödyllinen keino lisätä tunteiden tunnistamista ja ilmaisua varsinkin poikien keskuudessa.

Vahvuuksien huomaaminen edistää oppimista

Kun opettaja kohdistaa huomionsa vahvuuksiin ja antaa niistä myönteistä palautetta, oppilas kokee onnistumista, mikä on omiaan parantamaan opetttajan ja oppilaan välistä suhdetta.

Kannustava ja välittävä suhde opettajan ja oppilaan välillä puolestaan edistää oppimista ja suojaa oppilaita käyttäytymisen ja tunne-elämän pulmilta. Se voi myös lisätä motivaatiota, parantaa koulusuorituksia, kouluun sitoutumista ja edistää kuolulle ja oppimiselle myönteisiä asenteita.

Kielteisellä suhteella taas saattaa olla kauaskantoiset seuraukset, jotka voivat näkyä ongelmallisena käyttäytymisenä, heikkona itsetuntona ja koulusuoriutumisena.

Tutkijat suosittelevatkin, että opettajat ottavat vahvuuksien tunnistamisen ja niiden tukemisen osaksi työtään sekä kodin ja koulun yhteistyötä. Opettaja voi ohjata kotiväkeäkin huomaamaan lapsensa vahvuudet. Koko luokan käyttöön sopii esimerkiksi VIA-vahvuutesti, jonka jokainen voi myös itsekseen tehdä ilmaiseksi verkossa.

Vahvuusperustainen lähestymistapa voi parantaa opettajan ja oppilaan vuorovaikutusta. Kun huomio siirtyy lapsen puutteista vahvuuksiin, vuorovaikutus muuttuu myönteisemmäksi. Ongelmallisestikin käyttäytyvä oppilas tai oppilas, jolla on oppimisvaikeuksia saa tunnustusta eikä aina moitteita.

Mitkä ovat sinun avainvahvuutesi? se selviää, kun teet VIA-vahvuustestin.

Käyttäytymisen pulmien ennaltaehkäisy ja tuki ongelmatilanteissa

Kuinka yleisiä käyttäytymisen pulmat ovat?

Noin prosentilla koululaisista on havaittu tunne-elämän ja käytöksen häiriö. Asiantuntijoiden arviot sen todellisuudesta esiintyvyydestä ja tuen tarpeesta vaihtelevat kuitenkin 3−10 ja jopa 20 prosenttiin. Aktiivisuudenja tarkkaavaisuuden häiriö koskettaa jopa seitsemää prosenttia ikäluokasta, mutta joidenkin arvioiden mukaan 15 prosentilla lapsista olisi jonkinasteisia tarkkaavuuden pulmia.

Yhdysvaltain opetusministeriön raportin mukaan arviolta kolmasosaa oppilaista psykososiaaliset ongelmat estävät paneutumasta täysillä opiskeluun, jolloin oppiminen kärsii.

Käyttäytymisen pulmia voidaan tehokkaasti ennaltaehkäistä vuorovaikutuksen keinoin ja luomalla myönteinen suhde oppilaisiin. Sitä edistää heidän kohtaamisensa omana itsenään, yksilönä ilman leimoja. Ongelmallisen käyttäytymisen vähentäminen alkaa sen analysoimisella. Paljon on tehtävissä ympäristöä tai olosuhteita muokkaamalla.

Koulussa käyttäytymisen pulmat voivat liittyä jokapäiväiseen luokanhallintaan ja aggressiiviseen, epäsosiaaliseen tai uhmakkaaseen oireiluun tai pysyvämpiin käyttäytymisen ja tunne-elämän tai aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöihin. Ne voivat ilmenetä emotionaalisina oireina tai sosiokulttuurisista normeista poikkeavana käytöksenä, kuten masentuneisuutena, pelokkuutena, mielialan heilahteluina ja syrjäänvetäytymisenä tai vihanpurkauksina, väkivaltaisuutena, häiriökäyttäytymisenä, impulsiivisuutena, häiriöherkkyytenä, tarkkaamattomuutena, keskittymisen vaikeutena tai ylivilkkautena.

Varsinaiseksi käyttäytymisen ongelmaksi voidaan määritellä sellainen pitkittynyt käyttäytyminen, joka haittaa oppilaan omaa tai muiden oppilaiden työskentelyä tai fyysistä tai psyykkistä turvallisuutta.

Ongelmaoppilaista tai käytösongelmista puhumisen sijaan on rakentavampaa keskittyä tiettyihin tilanteisiin tai paikkoihin, joissa työrauha ja toivottava käytös eivät tahdo onnistua. Käyttäytymisen tukitoimet kannattaa suunnata suoraan niihin arkielämän tilanteisiin, joissa ongelmia ilmenee.

Tässä jutussa eritellään tarkemmin yllä olevan Prezi-esityksen oikeanpuoleista käyttäytymisen tukemiseen liittyvää osiota. Prezistä löytyy myös tekstiin liittyvä lähdeluettelo.

Myönteisen käytöksen tukeminen:

  • Menestyksekäs luokanhallinta pohjautuu avoimeen ja herkkään vuorovaikutussuhteeseen, joka perustuu luottamukseen, kunnioitukseen ja yksilön tarpeiden huomioonottamiseen. Myönteinen suhde opettajan ja oppilaan välillä on erityisen tärkeä oppilaille, joilla on tunne-elämän ja käyttäytymisen pulmia. Läheinen opettajasuhde voi myös toimia suojatekijänä kouluun liittyvissä vaikeuksissa ja auttaa selviytymään niistä. Lisäksi se luo yhteenkuuluvuutta, joka on keskeistä sisäisen motivaation synnylle.
  • Myönteistä suhdetta oppilaisiin edistää lasten kohtaaminen yksilönä ilman leimoja, ilman sukupuolen, kansalaisuuden, diagnoosin tms. mukaista luokittelua.
  • Toivottu käyttäytyminen on mahdollista, kun oppilaat tietävät, mitä heiltä odotetaan ja ilmaistaan selvästi, mitä saa tehdä ja mitä ei. Siksi myös luokassa on hyvä olla yhteiset, selkeät ja johdonmukaiset säännöt.
  • Opettajan on hyvä mallintaa toivottua käyttäytymistä omalla esimerkillään ja vahvistaa sitä myönteisellä palautteella ja antaa oppilaille myönteisiä toimintaohjeita kieltojen sijaan (esim. korvata kielto ”älkää ryntäilkö” kehotuksella ”kävelkää rauhallisesti”).
  • Kun opetus on mielekästä ja ottaa huomioon oppilaiden kiinnostuksen kohteet ja heidän tarpeensa oppijoina sekä tarjoaa sopivasti haasteita, luokka on rauhallisempi ja keskittyy tekemiseen.
  • Myös valinnanmahdollisuudet, yhteistoiminnallisuuden vahvistaminen, esim. parityöskentely ja vertaistutorointi, edistävät luokan hyvää ilmapiiriä.
  • Jos oppilaiden keskittymisjänne on lyhyt, kannattaa aktiviteetteja vaihdella usein, pilkkoa tehtävänannot pienempiin osiin ja antaa vain yksi tehtävä kerrallaan.
  • Koska koulun yleinen ilmapiiri heijastuu luokkaan, on suositeltavaa kohdistaa myönteistä käyttäytymistä edistävä toimintaohjelma koko kouluun.

Jos pulmia kuitenkin ilmenee…

  1. Tarkkaile ja analysoi ongelmakäyttäytymistä. Missä yhteydessä se ilmenee. Mitkä tekijät tai olosuhteet edeltävät sitä ja mikä on sen seuraus. Havaitsetkö käyttäytymistä laukaisevia tai sitä palkitsevia tekijöitä?
  2. Yritä poistaa ympäristöstä häiritsevää käyttäytymistä aiheuttavat tekijät. Muokkaa esimerkiksi opetusta niin, että se vastaa oppilaan tarpeisiin: on riittävän motivoivaa, etenee sopivaan tahtiin, aktivoi riittävästi. Tai säädä istumajärjestystä, valaistusta tai ryhmäjakoa niin, että häiriöiltä vältytään. Toimintaympäristön tulisi tukea toivottua käyttäytymistä ja ohjata siihen.
  3. Pyydä muita oppilaita olemaan tsemppaamatta häiritsevää käyttäytymistä esim. ilmeillä tai nauramalla.
  4. Kertaa luokan säännöt ja koulun käyttäytymisodotukset, sillä ongelmakäyttäytyminen voi johtua myös siitä, että oppilas ei tiedä, kuinka hänen tulee käyttäytyä.
  5. Selvitä mihin oppilas käyttäytymisellään pyrkii ja opeta sen tilalle korvaavia käyttäytymismuotoja. Opeta taitoja, jotka edistävät toivottua käyttäytymistä. Käyttäytymisellä on aina jokin tarkoitus. Se heijastaa jotakin inhimillistä tarvetta tai pyrkimystä. Käyttäytyminen voi olla esimerkiksi yksilön vastaus toisen oppilaan tai opettajan käyttäytymiseen tai sillä voidaan tavoitella esimerkiksi huomiota tai pyrkiä välttymään ikävältä tehtävältä. Häiriökäyttäytymisen kohdalla oppilaan valitsema strategia tavoitteen saavuttamiseksi vaan ei ole sosiaalisesti hyväksyttävä. Ehkä hän ei osaa muuta tapaa tyydyttää esimerkiksi huomion tarvettaan tai ei tiedä, ettei hänen käyttämänsä tapa ole sovelias.
  6. Oppilaalta voi myös puuttua tarpeellisia taitoja. Ehkä hän ei esimerkiksi osaa säädellä käyttäytymistään tai tunteitaan. Opeta hänelle silloin uusia taitoja ja anna myönteistä palautetta pienistäkin onnistumisista.
  7. Erityisesti, kun oppilaalla on tarkkaavaisuuden pulmia ja keskittymiskykyä riittää vain hetkeksi, nopea, välitön palaute on tärkeää. Toimiakseen palautteen on myös syytä olla säännöllistä ja kylliksi voimakasta.

Tehostettu tai erityinen tuki: hyvän intervention periaatteita

Käytösongelmien osalta avuntarpeen oikea-aikainen tunnistaminen ja tukitoimien mahdollisimman nopea aloittaminen ovat tärkeitä, sillä pitkittyneisiin käytöshäiriöihin on merkittävästi hankalampi puuttua.

Tukitoimia käynnistettäessä kannattaa ongelmien ja puutteiden lisäksi suunnata huomio oppilaan vahvuuksiin. Vahvuusperustaisen arvioinnin avulla tuki voidaan kohdistaa puutteiden ja ongelmien korjaamisen sijaan vahvuuksien kehittämiseen, mikä voimauttaa riskiryhmään kuuluvia nuoria ja motivoi heitä. Vahvuuksien arvioinnissa voidaan myös löytää riskitekijöiltä suojaavia piirteitä, joita voidaan sitten tukemalla edelleen vahvistaa.

Kun sosiaalisia taitoja opetetaan käyttäytymispsykologisesta näkökulmasta

  1. käyttäytymisen taitoja opetetaan systemaattisesti
  2. opetus kohdistuu tiettyihin taitoihin
  3. taidon oppimiseen varataan riittävästi aikaa
  4. sitä vahvistetaan positiivisella palautteella

Pätevyyden ja onnistumisen kokemuksia jouduttavat onnistuneesti valitut tavoitteet. Opeteltavaksi kannattaa valita taitoja ja asettaa tavoitteita, joista suoriutuminen on oppilaalle mahdollista ja saavutettavissa.

Esimerkkejä interventioista

Check in check out -malli (CICO) on yhdysvaltalaiseen kouluympäristöön kehitetty interventiomainen käyttäytymisen tehostettu tuki.

Sen tavoitteena diagnoosikeskeisyyden purkaminen. Siinä korostetaan koulun oppimistilanteissa havaittuja vaikeuksia ja opettajan mahdollisuuksia vaikuttaa niihin.

Tuki toteutetaan niin, että oppilas tapaa aamun check in- ja iltapäivän check out -tapaamisissa koulun henkilökuntaan kuuluvan aikuisen, joka auttaa suuntaamaan hänen huomionsa harjoiteltavaan taitoon. Päivän aikana oppilas kerää suulisen palautteen lisäksi opettajilta pistekorttiinsa merkintöjä onnistumisestaan.

Tukeen kuuluu palkkiojärjestelmä: oppilas voi onnistumisillaan saavuttaa jonkin sovitun etuisuuden. Pistekortti antaa myös kotiväelle mahdollisuuden seurata lapsensa edistymistä ja tukea häntä.

Anne Karhun väitöskirjan mukaan mallin soveltaminen oli vaivatonta suomalaisissa koulussa. Se soveltuu hyvin käytettäväksi osana suomalaista kolmiportaista tukea. Myös oppilaat ja huoltajat ovat olleet tyyväisiä CICOON.

Tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen Maltti-kuntoutus on Niilo mäki instituutissa kehitetty kuntoutusmenetelmä 7−11-vuotiaille, joilla on vaikeuksia keskittyä ja ohjata toimintaansa, kun he tekevät koulutehtäviä.

Maltti on suunniteltu toteutettavaksi koulussa ja se on tarkoitus nivoa kiinteäksi osaksi koulupäivää. Sen tavoitteena on harjoittaa tarkkaavuuden perustaitoja, ohjata tietoiseen ja suunnitelmalliseen työskentelyyn ja luoda onnistumisen kokemuksia ja positiivinen kokemus ryhmässä toimimisesta oppilaille, joiden ryhmäkokemuksen usein ovat huonoja.

Maltti-kuntoutuksen pilotoinnissa lasten tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen taidot paranivat. Myönteinen kehitys näkyi sekä neurokognitiivisissa testeissä että opettajien ja vanhempien arvioissa. Koulussa positiivisen muutokset olivat vahvimmin näkyvissä puoli vuotta tukijakson päättymisen jälkeen. Tutkijoiden mukaan vaikuttaa siltä, että interventiojakso käynnisti myönteisen prosessin, jossa opettajatkin ottivat oppia intervention toimintatavoista.

Koko kouluun kohdistuvia interventioita

  • ProKoulu on käyttäytymisen ongelmien ennaltaehkäisemiseen kehitetty koko koulun toimintamalli. Sitä ovat kehittäneet yhteistyössä Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistot sekä Niilo Mäki Instituutti.
  • KiVa-koulu on Turun yliopistossa kehitetty kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma. Se on tutkimuksissa todettu yhdeksi tehokkaimmin kiusaamista ehkäisevistä ohjelmista.
  • Nuisku, Thomas Gordonin vuorovaitusteoriaan perustuva ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitojen kurssi nuorille
  • VERSO-vertaissovitteluohjelma Sovittelijoiksi koulutetut koulun henkilökunnan jäsenet ja oppilaat auttavat ristiriidan osapuolia itse löytämään ratkaisun kiistaansa.
  • Työrauha kaikille on Niilo Mäki Instituutin tukitoimimalli yläkoulujen työrauhaongelmiin.
  • Oikeudenmukaisuuden kokeminen edistää yhteisöllisyyttä

    Tutkimusten mukaan syrjinnän motiivi ei ole esimerkiksi vahingon tuottaminen, vaan oman ryhmän suosiminen muiden ryhmien kustannuksella. Ihmisellä kun on luontainen taipumus luokitteluun, oman ryhmän suosimiseen ja ennakko-odotuksiin perustuviin tulkintoihin. On siis inhimillistä langeta luokittelemaan ihmiset ”meihin” ja ”muihin” ja pyrkiä pönkittämään oman ryhmän identiteettiä tekemällä ”meitä” suosivia vertailuja, jotka osaltaan synnyttävät ennakkoluuloja.

    Syrjintä kumpuaa pelosta.

    Tästä lähtökohdasta syrjinnän selittäminen uhkateoreettisesta näkökulmasta käy järkeen. Uhkateoreettisen lähestymistavan mukaan erilaiset yksilöön ja ryhmään kohdistuvat uhkakokemukset ja -havainnot ennustavat kielteisiä asenteita ja syrjintää, varsinkin silloin kun uhka kohdistuu omaan sosiaaliseen identiteettiin. Sen voisi tulkita niin, että jos itse kokee olevansa heikoilla, yrittää hakea myönteistä identiteettiä itselleen tuntemalla ylemmyyttä vielä heikommassa asemassa oleviin ryhmiin nähden.

    Syrjinnän taustalla näyttää siis olevan pelko, joka kohdistuu omaan identiteettiin. Mitä sitten on tehtävissä? Kuinka pelkoa voidaan lieventää ja edistää ryhmien välistä yhteisymmärrystä?

    Oikeudenmukaisuus edistää yhteisöllisyyttä.

    Yksi lähtökohta on oikeudenmukaisuus. Tutkimusten mukaan ryhmässä koettu oikeudenmukaisuus edistää ryhmän jäsenten välistä vuorovaikutusta, yhteistyötä, toisten tukemista, ryhmän kiinteyttä ja myös sen suoriutumista.

    Oikeudenmukaisuus jaetaan yleensä kolmeen ilmenemismuotoon: resurssien jaon, menettelytapojen ja vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuuteen. Resurssien jaon oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan joko sitä, että jokainen saa ansionsa tai panostuksensa mukaan tai yhtä paljon kuin muutkin. Menettelytapojen oikeudenmukaisuuteen kuuluu läpinäkyvyys, eettisyys, sääntöjen johdonmukaisuus, päätöksenteon jäävittömyys ja edustavuus, tiedon tarkkuus sekä päätösten oikaistavuus. Vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuus taas edellyttää ihmisten hyvää kohtelua ja informaation oikeudenmukaisuutta: menettelytapojen perustelemista sekä rehellistä ja oikea-aikaista tiedottamista.

    Oikeudenmukainen ja kunnioittava vuorovaikutus auttaa sietämään epävarmuutta ja tukee sosiaalista identiteettiä.

    Tuntuu oikeastaan itsestään selvältä, että jos kokee yhteiskunnan toimivan oikeudenmukaisesti, on helpompi suhtautua suvaitsevasti kaikkiin sen jäseniin, tukea toisia ja olla vuorovaikutuksessa heidän kanssaan. Päinvastainen kokemus mielivallasta tai epäoikeudenmukaisuudesta synnyttää luonnollisesti kaunaa ja kateutta, pelkoa siitä, että voi tukea tarvitessaan jäädä vaille sitä, ja epäluottamusta koko järjestelmää kohtaan. Silloin varmasti tuntuu, että on välttämätöntä kyräillä ja pitää kynsin hampain kiinni omastaan eikä ainakaan jakaa sitä kenenkään kanssa.

    Haluan kiinnittää huomiota erityisesti kolmanteen, vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuuteen. Jokainen ryhmän johtaja, opettaja, esimies ja perheen pää voi edistää ryhmänsä sisäistä yhteisymmärrystä kohtelemalla sen jäseniä kunnioittavasti, aidosti ja rehellisesti. Käytäntöjen läpinäkyvyys ja yksilöiden ystävällinen kohtelu kertoo arvostuksesta, mutta auttaa tutkijoiden mukaan myös sietämään epävarmuutta ja tukee sosiaalista identiteettiä vähentämällä minäkuvaan kohdistuvia uhkia.

    Lähteet

    • Seppälä, T.; Jasinskaja-Lahti, I.; Lipponen, J. ja Liebkind, K. 2014. Koettu oikeudenmukaisuus ja syrjintä. Teoksessa L. Myyry, S. Ahola, M. Ahokas & I. Sakki (toim.) Arkiajattelu, tieto ja oikeudenmukaisuus. Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 18, 248–292.
    • Solares, E. & Liebkind, K. 2012. Ryhmienväliset ennakkoluulot ja niihin vaikuttaminen. Psykologia 47 (5-6), 357–368.
    • Sulander, J., Myyry, L. ja Helkama, K. (2014). Valtaorientaatio ja epäoikeudenmukaisuuden uhrin havaitseminen. Psykologia 49 (5), 355–369.
    • etusivulle |sivun alkuun